QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Omistajista threadien suhteen on varmaan turha puhua. Jonkunhan ne "täytyy" aloittaa

Niin noh, se nyt olikin vaan ekonomin puhetta

. Kun on kerran kansantaloustiedettä lukenut, niin lasit jotenkin värjäytyvät niin pahasti, että tulee sitä kautta nähtyä kaikki maailman ilmiöt

.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Täällä on palkkataso matalampi, mutta toisaalta eläminen noin yleensä on halvempaa kuin itä- tai länsirannikolla.
Palkkatasoista en tiedä mitään, mutta esim. Whichitassa (Kansas) katsoimme talojen hintoja ja siellä saa jo kunnon kokoisen talon hintaan 50 000$. NH:ssa hinnat ovat 150 000$ ja 350 000$ välissä. Yksi talo löytyi hintaan 120 000$, mutta se oli niin ränsistynyt, etten uskaltanut nojata taloa vasten koska pelkäsin sen romahtavan hetkellä millä hyvänsä

. Katselemme tällä hetkellä 180 000$ ja 240 000$ hintaisia taloja. Pahasti veloiksi menee, mutta muita mahdollisuuksia ei taida olla, ellei tahdo vuokralla asua lopun elämäänsä

.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Eikä täällä muuten kaikki mormooneja ole. Kyllä meitä ei mormooneja on Salt Laken alueella pilvin pimein.
Oli ihan pakko tarkistaa, muistin että mormoneja oli Utahissa n. 80 % väestöstä. Nyt kun tarkistin huomasin, että niitä olikin vain 60 %. On se silti aika paljon, mutta tuntuvasti vähemmän mitä kuvittelin

. Näkyykö tuo mormonien suuri määrä muuten Utahissa selvästi, esim. lainsäädännössä tai vast.?
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Itse tykkään täällä Utahissa siitä, että täällä on aika turvallista elää moniin muihin paikkoihin verrattuna. Tosin se NH kuulostaa myös rauhalliselta.
Jup, NH on tosi rauhallinen ja turvallinen. On ollut top6 USA:n turvallisimman osavaltion joukossa vuodesta 1994, ks. esim.
tämä. Tosin tämä johtuu varmaan pitkälti siitä, ettei NH:ssa ole suuria kaupunkeja lainkaan. Manchester on suurin ja sen metropolialueella on 180 000 as. Bostonista tulee tosin valitettavan paljon ongelmia NH:hon kuten rikollisuutta

. Tästä syystä Massachusettsilaiset ovat NH:ssa ehkä vihatuin ihmisryhmä, enkä yhtään ihmettele. NH:ssa ei ole tuloveroa eikä sales taxia joten ei liene kummallista, että Bostonilaiset muuttavat ja käyvät ostoksilla rajan toisella puolella.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Köyhyydestä sen verran, että täällä USA:ssa ne erot vasta näkyykin. Kodittomia on pilvin pimein ja tietyissä osavaltioissa on todella köyhiä alueita, joissa suuri osa väestöstä ei osaa edes lukea. Tää on niin iso maa, että joukkoon mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa ja mielipidettä. Tokihan niitä kodittomia tai muuten vaan vähävaraisia löytyy paljon myös Suomesta.
Tämä oli myös niitä asioita joita ihmettelin kun tulin ensimmäisiä kertoja USA:an. Kävimme Whichitan (Kansasin suurin kaupunki, Kansas City on 90 % Missourissa) pahimmalla ghettoalueella ja se näytti suunnilleen suomalaiselta keskiluokkaiselta asuntoalueelta. Odotin paljon pahempaa. Kansasissa tai New Hampshiressa en ole nähnyt vasta kuin muutaman pummin. Bostonissa niitä on todella paljon. Turussa niitä on vähän, mutta täälläkin jonkin verran. Pahimmat pummikaupungit, jossa itse olen käynyt, ovat ylivoimaisesti Tukholma ja Berlin. Molemmissa niitä on pilvin pimein. Itse epäilen, että työpaikan saamisen helppous pitää USA:n pummitasot kohtalaisina, tosin tämä on maallikon veikkaus

.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Ootko Lasse alunperin kotoisin Turusta?
En ole vaan Porista. Pori on 80 000 asukkaan kaupunki Vaasan ja Turun välissä. Siellä ei ole pummeja, mutta kaupunki on niin pieni muutenkin, että minkä tahansa poikkeavuuden löytäminen olisi pieni ihme

. Jazzien aikana siellä voi tosin nähdä mustan miehen, mutta sekin on luultavasti vain Ted Curson. Turussa olen asunut vuodesta 2001.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Lasse, mitä sun vanhemmat ja sukulaiset tykkää sun vaimosta, jos ne kerta on niin amerikkalaisuutta/Amerikkaa vastaan?
Aluksi vanhempani olivat Rochellea vastaan siinä mielessä, että he painostivat minua pysymään poissa Yhdysvalloista samalla kun he ignoroivat Rochellen täysin. Kun sanoin meneväni toisen kerran Yhdysvaltoihin lokakuussa 2005, vanhempani lopettivat kaiken rahallisen avustuksen (tätä ennen olin saanut n. 100e kuussa opintoavustusta opintotuen päälle). He myös kieltäytyivät viemästä vaatteitani kotiin pestäväksi (minulla ei tuolloin ollut pesukonetta ja asuin kiinteistössä jossa sellaista ei myöskään ollut), työnsivät siskon asumaan samaan huoneistoon (vanhempien kaksio, joo olen hemmoteltu) ja pakottivat meidät käyttämään samaa tietokonetta. Vastasin lisäämällä palkkatyön määrää, otin opintolainaa, otin osinkotulot käyttööni, salasin puhelinnumeroni ja osoitetietoni, ja aloin etsiä omaa asuntoa. Suunnittelin lopullisen välirikon tekemistä. Siskon poikaystävä tuli apuun viime tingassa ja järjesti meille pesukoneen, siskolleni tietokoneen ja riittävästi uusia huonekaluja jotta kotirauha jotenkin säilyisi. Menimme Rochellen kanssa kihloihin jouluaattona 2006, mutta vanhempani eivät sitä mitenkään noteeranneet. Kihlausta ”juhlittiin” kotonani vasta huhtikuussa 2006 ja tällöinkin vanhempani pitivät päätöstä naimisiin menosta hätiköitynä. He tunkivat niin tiukan avioehdon Rochellelle kuukautta ennen naimisiin menoa, ettei hän voinut sitä allekirjoittaa (meillä ei vieläkään ole avioehtoa, mutta sellainen on suunnitteilla). Kukaan perheestäni ei tullut häihini, muttei heitä myöskään varsinaisesti kutsuttu. Ainoastaan nuorempi pikkusiskoni sanoi tulevansa, mutta hänkin perui suunnitelman viime hetkellä, koska oli ehtinyt luvata kavereilleen menevänsä heidän kanssa McDonladsiin samana päivänä. Meidän häissämme oli lopulta vain yksi vieras, Rochellen saksankielinen kaveri Kristine, joka toimi samalla morsiusneitona ja valokuvaajana. Noh, häät olivat ainakin erittäin halvat

. Vanhempani alkoivat osoittaa Rochellea kohtaan jotain kiinnostusta vasta elokuussa 2006 ja tämän jälkeen he ovat jotenkin hyväksyneet sen tosi asian, että me olemme naimisissa, eikä se asia tule muuttumaan. Rochellen kohtaamisen aikoihin äitini oli ehdottanut minulle, että yrittäisin etsiä itselleni tyttöystävää Turun lääkiksestä, koska lääkäreitä on suvussa kuulemma liian vähän (lakimiehiä ja ekonomeja taas aivan liikaa ja Rochelle on ekonomi).
Vanhemmillani ei sinänsä ole mitään Rochellea, hänen persoonaansa, ikää tai muuta vastaan (tosin joskus tuntuu, etteivät vanhempani pidä häntä riittävän yläluokkaisena). Se että Rochelle on täysin väärästä maasta, ei ole hänen vikansa. Pääsääntöisesti vastustus tuntuu tulevan siitä, että teen oman pääni mukaan, enkä niin kuin vanhempani toivovat. Luin itseni esim. valtiotieteen maisteriksi lähinnä vanhempieni tahdosta (jota he pitävät unelmatutkintona koska sillä saa helposti töitä valtiolta), itse olin enemmän kiinnostunut kauppatieteistä ja tekniikasta (sekä yrittämisestä tai yksityisellä sektorilla työskentelystä).
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Jos sun perhe, sukulaiset ja ystävät susta välittää, niin miksi suhteet ulkomaille muuton takia kärsisivät? Omasta kokemuksesta voin kyllä sanoa sen verran, että tosiystävät ja ne tärkeimmät suhteet kyllä erottuu aika nopeasti joukosta.
En usko että ystävyyssuhteet kärsivät, koska tällä hetkellä lähes kaikki parhaat ystäväni ovat joko muuttaneet tai muuttamassa Helsinkiin, Irlantiin, Sveitsiin, Kanadaan tai Yhdysvaltoihin. Tämä ei ole koskaan ollut kovin suuri ongelma. Se suurin ongelma on miten vanhempien kanssa menettelen. Usein se tuntuu niin kovin, kovin hankalalta

.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

En ymmärrä maapähkinävoita ollenkaan.
Hih, itse tykkään maapähkinävoista aika paljon

. Se on ihan ok esim. suklaapatukoissa, paljaaltaan, jäätelössä, kekseissä tai vast. Mutten kyllä sitä leipiin pistä, enkä missään nimessä tahdo sekoittaa sitä hilloon tai mihinkään muuhun ällömakeaan. Maapähkinävoi on kuitenkin lähinnä proteiinipitoista, eikä mielestäni siten sovi kovin hyvin yhteen sokerin kanssa.
QUOTE(SanDan @ Jul 30 2007, 05:06 AM)

Itse tosin huomasin muutamissa paikoissa työhaastattelussa käydessäni, että jotkut paikat suhtautuivat ulkomailla saatuun koulutukseen ja työkokemukseen niin kuin se olisi jotenkin vähäarvoisempaa. Siksi varmaan päädyinkin kansainväliseen firmaan, jossa erilaisuutta osataan arvostaa. Saa nyt sitten nähdä, kuinka pitkään siellä viihtyy.
Jup, tuota vähän itsekin pelkään. Minulla on nyt 391 opintoviikkoa ja laskin, että jos muutan marraskuun alussa, niitä on noin 420. Epäilen tosin ettei tätä listaa USA:ssa juuri arvosteta. Siitä syystä olen enemmän keskittynyt DI-opintoihin, koska tiedän niiden perustuvan numeroihin ja tiedän, etteivät NH:n yritykset ole kovin pahasti diskriminoineet ulkomaalaisia insinöörejä vastaan. Työkokemusta minulla on alle kaksi vuotta, joista puolet koostuu tutkimusassistenttina ja tutkijana olosta ja toinen puoli koostuu aivot narikkaan työstä, kuten vartijana, puutarhurina ja maalarina olemisesta (näistä toisen puolen töistä minulla ei tosin pääsääntöisesti ole edes työtodistuksia). Toivon että kielitaidosta sentään olisi apua, koska olen niin kolmikielinen kuin olla ja voi ja tämän lisäksi osaan hyvin saksaa ja alkeellisesti italiaa ja espanjaa. Tosin NH:ssa näistä kielistä ei ole mitään hyötyä, vaan siellä pitää Quebeckin läheisyyden vuoksi osata ranskaa. Ranskan opettelu on tämän vuoksi ollut jonkin aikaa jo vakavan harkinnan alla. Rochelle on sitä mieltä, ettei minun tulisi ottaa vastaan töitä alle 50 000$ vuosipalkan. Itse olen valmis tekemään töitä jonkin aikaa ilmaiseksi ja tämän jälkeen olen tyytyväinen 25 000$ vuosipalkkaan. Laskin että jos saan 15 000$ vuodessa pystyn elättämään itseni hyvin, joten se lienee vähimmäistavoite.
Saa nähdä mitä tästä kaikesta tulee

.